The Adicts (UK)

Ipswich ei ole tuottanut montaakaan merkittävää bändiä, mutta tulee sieltä sentään The Adicts. Sen juuret ovat niinkin pitkällä kuin vuodessa 1975 ja yhtyeessä nimellä The Afterbirth. Tuolla nimellä ei tehty vielä keikkoja. Punkin tulon myötä vaihtui paitsi musiikillinen linja niin myös nimi. Lisäksi mukaan tuli vahva visuaalinen ilme. Se poimittiin Clockwork Orange leffasta, sen droogeilta. Droog oli leffan fiktiivistä slangia, yhdistelmä englantia ja venäjää ja se tarkoitti ystävää. Imago tarkoitti täysvalkoisia vaatteita, mustia bootseja ja knalleja. Laulajalla Keith ”Monkey” Warrenilla on vielä jokerimakeup.

Levytysura alkoi vuonna 1979 omakustanne EP:llä Lunch With The Adicts. Se sai hyvin huomiota osakseen, mutta esikois-LP  Songs Of Praise vuonna 1981 piti sekin tehdä vielä omakustanteena. Tässä vaiheessa bändi musiikillinen tyyli alkoi vakiintua nopeisiin biiseihin, joissa oli erittäin tarttuva melodia. Biiseissä oli usein yllättäviä soittimia tai ääniklippejä, kuten vaikka karusellimusiikkia How Sadissä tai viulua Joker in the Packissä. Tekstipuoli oli melko kepeää, joka sekin erotti Adictsiä muista punkbändeistä.

Levytyspuolella kierrettiin muutamalla pikkumerkillä, ennen kuin vuonna 1983 single Bad Boy nousi listalle. Tosin vain sijalle 75, mutta tämä riitti herättämään Siren mielenkiinnon ja se kiinnitti bändin. Sire diili ei ollut yhtä juhlaa, sillä bändi joutui muuttamaan nimensä muotoon ADX, koska levy-yhtiön mukaan Adicts sanaan liittyi niin paljon negatiivisia fiboja. Sire seikkailu ei kauaa kestänyt, mutta jätti sen verran jälkiä että yhtye toimi säästöliekillä vuoden 1986 Fifth Overture LP:n jälkeen. 1992 tuli albumi Twenty-Seven ja sen jälkeen oltiin kymmenen vuotta tauolla.

Tauon jälkeen The Adicts on palannut vahvana. Uusi levyjä on tullut suht tasaiseen tahtiin ja keikat ovat olleet vahvoja niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin – Clockwork Orange imagostaa yhtye on pitänyt edelleen kiinni. “But what I do I do because I like to do.”