Jukka Orma & Argentiinan Pusta tänään Sellosalissa

Tänään Sellosalissa esiintyy Jukka Orma & Argentiinan Pusta. Ohjelmisto koostuu jollain tavalla tangoon ja ehkä jopa kotimaiseen tanssilavaperinteeseen kuuluvista kappaleista. Yhtye on – luvallanne – ottanut vapauksia näiden eeppisten laulujen sovituksissa, mutta pyrkimys on kunnioittaa alkuperäisten henkeä ja aikansa ennakkoluulotonta lähestymistä.

Orman taival suomalaisen musiikin parissa on jo tähän mennessä ollut eriskummallinen. Suurempaan suosioon mies tuli Sielun Veljissä, tuossa suht oudossa ilmiössä Suomi-rockin piirissä. Ärhäkkä keikkailu ja tinkimätön näkemys loivat pohjan menestykselle, jota tuon kaltainen musiikki ei helposti saa kohdalleen. Toki tärkeä tekijä oli Ismo Alangon karisma laulajana sekä nerokkuus biisintekijänä. Mutta suuri osa bändin voimasta tuli itse kokoonpanosta. Suoraviivainen ja räjähtävä bassosaundi (J.Hohko), totaalisen intensiivinen rytmi (A. Forsman), hakkaava komppikitara (I.Alanko) ja hervottomia äänenkuljetuksia ja maisemia luotaava Orman sielukitara.

Ajat tanssibändeissä (Markku Karjalainen), free jazzin originaalikokoonpanoissa (Schlongi Kvartetti, Edward Wesala, Otto Donner), bluesjameissa (Stadin kuppiloissa ja alku Elmujen klubeilla ympäri maan), klasarikitaran parissa Sibiksessä (Ivan Putilinin opissa), flamencotunneilla säestämässä, suomalaisen funkrockin edelläkävijässä Madame Georgessa, Baddingin kompissa, lukemattomissa ihmekokoonpanoissa räkälän nurkista stadioneille, soolokeikoista Nykärämättään peräsalista kitarabigbändien ja UMO:n solistiksi – kaikuja tästä kaikesta on nyt mukana tässä projektissa, joka käyttää nimeä Argentiinan Pusta.

2022 keväällä julkaistu samanniminen levy (Emsalö Music) on mieleenpainuva ja tiivis antautuminen suomalaisen tangon syleilyyn, noin niinku virallisen toisinsoittajan näkökulmasta. Tutut melodiat ja toiveikkaasta surusta ammentavat tekstit heräilevät eloon erilaisina, aivan uudella tavalla lähestyttävinä.

Tätä biisivarastoa kahlatessa Orma havaitsi, miten syvällä nuo ylipateettiset ja äärimasentuneet tangotekstit ovat viimevuosisadan sotien jälkeisessä ilmapiirissä ja kulttuurissa. Vaikka kestihän se pitkälle 90-luvulle, ennen kuin tämä suomalainen blues sai edes jonkinlaisen hyväksynnän osana kansakunnan kulttuuriperimää.

Mutta minkäs kukaan juurilleen voi?

”Mun tiedostamattomat ruutsit tulee Suomen Yleisradion Rinnakkaisohjelmasta 60-luvun alusta. Rock-musiikkia tuli ehkä tunti viikossa jonnekin vuoteen 1970 saakka. Pääasiassa sitä ’huttua’, jota jengi tohon aikaan kuunteli. Italoiskelmää suomeks ja suomitangoa. Plus että Emma aina välillä tuli tuutista rautalankatwistinä. Ja fiilis oli mustavalkosta. Kaurismäen maisemaa.”

Ne itsehaetut vaikutteet tuli kuitenkin ensin Briteistä Beatlesiltä ja sit Stonesin kautta Ameriikan bluesin juurille. Lightnin’ Hopkins, Hendrix, Coltrane ja Hurriganes ruokkivat kaikki toisiaan nuoren kitaristin treenatessa ja soittaessa kaikkea koko ajan. Sibelius, Stravinski ja Charlie Mingus antoivat erikoisia koristeita, joilla maustaa jo valmiiksi sahraminmakuinen kakku.

Orman ristiretket oman maamme musiikkiviidakoissa ovat usein herättäneet kiinnostusta ja ihmetystä.

Kuten nytkin.

Toivo Kärki säveltäjänä Kerttu Mustosen (ja myöhemmin Reino Helismaan) teksteihin sekä Unto Mononen säveltäjänä ja sanoittajana ovat suomalaisuuden robertjohnsoneita ja wchandyjä. Ammensivat ja yhdistelivät, sekoittivat ja suodattivat, puristivat ja muokkasivat. Count Basie taisi olla Kärjen suosikki. Kerttu Mustonen taas on pitkälle ulottuvaa runonlaulajasukua – sitä samaa, jota Eino Leinokin. Tyhjästä eivät nämä aikansa viihteen suurtuottajat tarinoitansa ja säveliänsä nyhjäisseet.

Kärki suoritti sotilaspalveluksensa rintamalla, ei halunnut viihdytysjoukkoihin, kuten monet sen ajan esiintyjät. Komppanianpäällikkönä kapellimestarin johtajantaidoista oli hyötyäkin. Mutta mielenkiintoista on se, että Kärki ei osallistunut korttipeleihin tai muihinkaan korsussa harrastettuihin ajanvietteisiin. Muiden pelatessa tai veistellessä koriste-esineitä Kärki istui nurkassa kynä kädessä ja nuottipaperia edessä. Ammattitaito oli hänelle kunnia-asia: hän ei koskaan säveltänyt pianon tai minkään muun soittimen kanssa. Melodiat ja soinnut siirtyivät aivoista suoraan nuottipaperille. Näin ovat syntyneet mm. Liljankukka sekä nyt uutuutena kuultava On elon retki näin.

Tänään saamme siis kuulla Argentiinan Pusta -yhtyeeltä levytettyjen versioiden lisäksi kokonaan uuden kattauksen höystettyä tangoa. Löytyy edelleen Monosta ja Kärkeä. Ja yllättävänä lisänä kaksi Orman omaa tangoa, jotka ilmestyivät Oppivuodet (TUM) -albumilla – silloin väännettynä vähän popimpaan muotoon. Nyt bändi on sovittanut ne sellaisiksi, jotka voisi kuulla sen Haravanmäen mutterikesälavan järvenrantatansseissa hanuri-kontra-sudit-laulusolisti -tyylillä vedettynä. Ja kirsikkana kakussa kuullaan vielä ihan aito valssi. Orman lapsuusajan ystävä Timo Eränkö on tämän tekstin alullepanija.

Mamba Assefa on jo pitkään ollut suomalaisessa rytmimusiikissa se mies, joka syventää bändien rytmin herkimmilleen. Televisiobändeistä monenlaisiin jazz-kokoonpanoihin operoiva monitaituri toimii myös tuottajana ja äänittäjänä omassa Ambience Studiossaan, jossa Pusta-levykin on äänitetty.

Joonas Kasurinen saa uusissa biiseissä viimeinkin tulikasteensa hanurinsoitossa livenä! Muutenhan koskettimet ovat osa sitä elämänlankaa, joka pitää Joonaksen kasassa ja meidät muut onnellisina. Harva meistä on ollut kansallisen sanomalehden jutussa 15-vuotiaane esittelemässä kehuttua jazztrioansa.

Ape Anttilalla tangot ja iskelmät kulkevat veressä – isänsä kun vei nuoren kollin mukanaan keikoille jo ennen kuin mies oli oppinut lukemaan. Toki sen jälkeen tie on vienyt todella monenlaisen musiikin pariin, mutta Argentiinan Pustassa tällä epigeneesillä on käyttöä – solutason toiminta kehossa on kaiken perusta. Onhan se niin, että jos haluaa vähän tuunata jotain muotoa, on se alkuperäinen oltava vaivattomasti hallussa.

Seuraavassa kollegojen arviointeja Argentiinan Pusta -albumista.

Sami Pitkämö : Kesti hetken päästä siihen moodiin että reharmonisaatio ja kaikenlainen uudelleenkäsittely tuntui luonnolliselta korvassa, mutta kun siihen pääsin niin levy aukesi ihan todella upealla tavalla. Hienoja saundeja, hienoja tunnelmia….Orman laulu on mahtava sekoitus crooneria ja tangolaulajaa.

Tarja Närhi : Jukka Orman tulkinnat klassisista tangoista irtoavat ajasta ja paikasta. Orgaaninen tunnelma on vapautettu tangon rytmikahleesta, se elää kuin villi köynnöskasvi, kurkottaen moneen ulottuvuuteen. Villisti ja kuitenkin selvästi tarkan ajatustyön tuloksena. Kaipaus on kaikkialla sama ja täysikuu paistaa muuallakin kuin Saimaan rannalla. Kärki ja Mononen antavat pohjakankaan, johon Orma maalaa vapaalla ja villillä kädellä.

MA Numminen : Tämä on Suomen vastaus Ranskan Gotan Projectille! Tangoa viedään uusille urille, joissa tanssitaan avaruuden avarilla aroilla. Iloitsen kuullessani oikein perusstadilaista ääntämistä ikivanhoissa tangoissa. Tällä teolla pitäisi Seinäjoen Tangomarkkinoiden ovet aueta selkosen seljälleen. Näillä soitoilla Kaustisen Kansanmusiikin pitäisi hinguta tangon uutta aaltoa vakituisten kuulijoidensa korvain juureen.

Pekka Laine : Yleensä en ajattele avaruutta ensimmäiseksi, kun kuuntelen tangoa – oli se sitten suomalaista tai mitä hyvänsä sorttia. En vaikka kuu kuinka loimottaisi, tähdistä nyt puhumattakaan. Liekö syynä ikonisten tangosolistiemme kaikessa loistossaankin sangen maanläheinen säteily. Näet metsän vaikka laulettaisiin taivaasta. Jukka Orman tango-odysseia singauttaa kuitenkin aatokset ensitahdeillaan yläilmoihin. Tunnistat tangon sielun ja melodiset ydinrakenteet ja samalla luiskahdat unenomaiseen tilaan ja huomaat lentäväsi, korkealla.  Suomalaisessa tangossa on monia parametreja, joista sen voi tunnistaa. Orma on vapauttanut tämän intohimoisen musiikin sen vähiten kiinnostavasta ja elinvoimaisesta elementistä, maneerisesta rytmistä. Tai sanotaan kompista. Saksalaisen marssin lempeämpi ja tragikoominen muunnos palvelee kankeasti liikkuvan kansan paritanssitarpeita.  Kun mennään tangon sieluun, hakkaava rytmi unohtuu. Ei kukaan hyräile sisimmässään Toivo Kärkeä marssin tahtiin. Jukka Orman melodiakuljetus tuo mieleen juuri hyräilyn, laulun ilman sanoja. Vaikka sanojakin Argentiinan Pustalla kuullaan. Olennainen tuntuu kuitenkin tapahtuvan siinä, mikä soi. Jukka Orma on päästänyt uljaat sävelkulut on vapaaksi. Vienyt ne mentaaliseen rajoittamattomaan maisemaan, jossa voi tapahtua mitä tahansa.  Pyhät sävelkulut saavat sopivasti monoa ja säpsähtävät hereille ruususen unestaan. Ne virtaavat, uivat ja sukeltavat syvyyksiin ja nousevat liitoon.  Ne ovat elossa! Tangolla on kaksi tietä. Pysyä samana, mennä museoon ja kuolla. TAI.  Vapautua muodon kahleista, hengittää ja elää. Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon. Siksi Argentiinan Pusta, kiitos. 

Jufo Peltomaa : Jukka Orman Argentiinan pusta rakentaa minuun sangen moniaistillisen ja rajun värähtelyn historian melodisten siipien huitoessa armotta kasvoilleni. Kontekstina kohdallani toimii mm. se, että uskon että olin nuorena (ja olen yhä) Suomen fanaattisin Sielun Veljet -fani. Näin ollen Orman kitaraharhauttelu on enemmän kuin tuttua – se oli lähtökohta nuoruuden musiikin kuuntelulleni – ja sittemmin ollut läsnä myös musiikkia tehdessäni aiheuttaen mm. irtiottoja kultaiselta keskitieltä ja suoranaista erikoisuuden tavoittelua. Pienempinä tarttumapintoina tangoon ja tähän levyyn voin mainita nykyisen Gotan Project -diggailuni sekä se, että Al Pacinon tähdittämä Scent of a Woman on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Nyt, kun lyön kuulokkeet päähän ja levyn digitaalilautaselle ja heittäydyn tuntemusteni nostalgiseen sekamelskaan, en oikein itsekään ymmärrä mitä tapahtuu – paitsi hyvää. Kiitos, Jukka, että teit

tämän!

Cyde Hyttinen : Silloin kun vanhat iskelmäkalassikot ja vieno psykedelian tuuli puhaltaa läpi äänimaiseman syntyy jotain sellaista mitä ei ole ennen kuultu.

Olen aina pitänyt Jukka Ormaa yhtenä valtakuntamme tyylikkäimpänä kitaristina ja biisien käsittelijänä jolla on ollut merkittävä asema suomalaisen musiikin saralla.

Kappaleet on sovitettu ilmavasti ja soitettu tyylillä. Alussa vierastin Orman laiskaa laulutyyliä mutta kun kappaleet etenivät niin juuri näinhän nämä pitää esittääkin!

Alussa mietin ketkä soittavat taustalla päällikkötason otteella kunnes huomasin, että asialla on kovan tason tekijät.

Kyseessä ei minusta ole pelkästään musiikki vaan enemmän. Kansanperinteen ja iskelmän viestikapulan tyylikäs haltuunotto.

Ai niin…ja levyn kansi. Se on hieno!

Rane Raitsikka : Matkanjohtaja Orma vie musiikinystävät tunteikkaalle tutkimusmatkalle Tangon maailmaan. Täällä tuoksuu tuhdimmat mausteet, pataa h’ämmennetään suurella kauhalla ja safgkassa on kimpaleita. On värikästä, kuumaa ja melko arvaamatonta. Kuka tulee rytmin mukana kulman takaa? Pidän tästä paikasta.

 

Kiitokset yhteistyöstä

Central Line Entertainment

Emsalö Music

Kitarapaja

Custom Sounds

IvanaHelsinki