Konserttiarviointi: Irina Björklund vie ilmastorauhan uudelle tasolle – tavalla, joka todella koskettaa.

Maailmanrauha on suuri tavoite, mutta sillä myös pelastetaan yksi pieni planeetta. Metsien monimuotoisuutta on suojeltava, kuluttamista ja tuhoamista hillittävä – ja viimeistään nyt, ihmisen pitää herätä ja katsoa totuutta peiliin. Ilmastosta on puhuttava kuin rauhasta, koska sitä se myös todellisuudessa on.

 

Taiteilija ja laulaja Irina Björklund tekee todeksi sen mistä moni vain haaveilee: luo taidetta, koskettaa, herättää ja muuttaa maailmaa. Ei saarnaten tai paasaten vaan kuulijaa kauniisti haikulla silittäen. ”Villi luonto on palautettava maapallollemme”, Irina vetoaa yleisöön konserttiteoksensa Haikuja ihmiskunnalle ensi-illassa, Pikku-Finlandiassa. 

 

Ihmisen pitää tehdä ensin rauha itsensä kanssa

 

Ilta alkaa enteilevästi puiden huminalla, kun lavalle saapuu The Shubie Brothers lämmittelemään. Jopa sielunhoidollisen tason saavuttavasta rennosta tyylistään tunnetut huippumuusikot Janne Haavisto, Miikka Paatelainen, Mamba Assefa, Jussi Jaakonaho ja Jukka Kiviniemi lunastavat kaikki odotukset. Perkussionisti Assefan sielukkaat rytmit käynnistävät paatuneimmankin sydämen uuteen rytmiin. Teen mielessäni aikamatkan lapsuuteni mummin saareen, joka oli täynnä auringossa kylpeviä koivuja, joskus jopa musiikkiakin. Siellä saaren luontoa kunnioitettiin, mitään ei heitetty pois eikä mitään tuhlattu. Mieleni rentoutuu letkeän bändin käsissä. 

 

Irina aloittaa koskettavasti kappaleilla Laula, tyttö ja Siemen istuta. Tunnelma kasvaa ja kehittyy pohjoisen surumielisyydestä kohti iloa ja voimaa. Jo illan ensihetkistä suunta on selvä, Irina saa herätettyä yleisön taiteen keinoin muistamaan omaa elämäänsä, kaipaamaan ja rakastamaan. Nimeän Irinan mielessäni ihmiskunnan peppi pitkätossuksi, niin aito ja päättäväinen laulajan lavakarisma on koko illan. Sopivaan asenteeseen ei tarvita pitkiä luentoja, vaan kolme sopivan pituista asiantuntijapuheenvuoroa kuten Pepe Forsberg, Eija Tanskanen ja CMI:n Janne Taalas johdattavat mielen juuri oikeaan genreen. Moni yllättyy illan aikana kuullessaan itsensä presidentti Martti Ahtisaaren äänen ja rauhaa rakentavan puheen. Puhe ja musiikki todellakin kuuluvat yhteen, Irinan toimiessa illan seremoniamestarina. 

 

Parantava haiku

 

On väliä, puhummeko maailman tuhoutumisesta vai maailman monimuotoisuudesta. Jälkimmäiseen keskittyminen vapauttaa ihmisen luovuuden ja kekseliäisyyden – ehkä jopa yllättävässä määrin. Irina muotoilee tärkeän ilmastosanoman juuri siihen muotoon, mitä on odotettu jo pitkään: Älä paasaa, näytä se. Olemme turtuneet pitkiin ja syyllistäviin kirjoituksiin ja puheenvuoroihin, joissa jahdataan sormi pystyssä pelkkiä syyllisiä ilmastomuutokseen. Irina kiteyttää kaiken olennaisen haikun rytmeihin 5-7-5 ja paketoi lahjansa ihmiskunnalle, hymyillen voittajahymyään. Hän laulaa ja elää todeksi juuri ilmestyneen Haikuja ihmiskunnalle -kirjansa helmiä. Haiku ei ole maailman hautajaiset, vaan lohduttava aikamatka nostalgiaan ja menneeseen aikaan. Mutta suurin uhka ilmastolle on rauhaton ihminen. Muutos alkaa itsestä, eikä sen kauempaa kuin omien elintapojen takapihalta.

 

Ennennäkemätön tapahtumakonsepti

 

Pikku-Finlandian sali on täynnä tunnelman elementtejä: sopivan intiimi ja pehmeä arkkitehtuuri materiaalinaan puu, hyvä happi, tunnelman mukaan vaihtuvat värivalot, palkittu livejazzbändi, upeat graafiset videot ja Janne Haaviston ja Yann Chapus’n uskomattoman elävä kuvitus, vierailijoiden videoterveiset ja maailman koululaiset etänä. Aito vuoropuhelu liven ja virtuaalin välillä onnistuu yhteen puhaltavan työryhmän ansiosta. Irina luo ympärilleen samaan aikaan kansainvälisen heimon, johon sinäkin kuulut ja todellisen happy placen, onnen kuplan. Katsojaa uitetaan läpi lähes kolmituntisen esityksen, kuin kevyttä höyhentä. Tunnelmaa vaalitaan ja sen sopivasta keveydestä pidetään huolta. 

 

Katsomalla videoita istutat puita

 

Maailma pelastetaan luopumalla, laulamalla ja rakastamalla. Irina istuttaa jokaiseen kuulijaan onnen siemenen, joka vielä pitkään illan jälkeenkin kuplii ihon alla ja saa mielen hyräilemään omia haikuja. Turha vakavuus on poissa ja tilalle astuu yllättäjinä iloa, energiaa ja maailman raikkain ääni täynnä toivoa: Tänäänkin istutetaan puita, kiitos konsertin tuoton ja yleisön. 

 

Yksi vaikuttavampia ja rakastettavimpia hetkiä illan aikana on virtuaaliduetto avioparin Irinan ja Peter Franzénin välillä. Irina osoittaa laulajana vakuuttavaa muuntautumiskykyä, välillä koko kansan rakastama rauhantekijä kesyttää melodiat sahalla soittaen. Irina on valmistellut konserttia kolme vuotta ja saanut inspiraation Sir David Attenboroughin Yksi elämä, yksi planeetta -kirjasta. Hyvä valmistelu näkyy paitsi läsnäolon voimana myös asiapohjan laadussa. Maapallon nisäkkäistä enää 4% on villieläimiä, ihmisiä 30%. Suurin osa eläimistä päätyy tavalla tai toisella ruokalautaselle.

 

Varmaa on yksi asia: ihminen ei suojele sitä josta ei välitä. Eikä ihminen välitä sellaisesta, jota ei ole kokenut. Meidän täytyy oppia elämään luonnon kanssa, ei sitä vastaan. Ja pitää oppia keräämään hyvää sieltä, mistä se on eniten kerättävissä. Katsomalla videoita istutamme puita, ja jokainen Irinan video YouTubessa tuottaa uusia puita. ”Katso itseäsi peiliin, ja mieti mitä voisit muuttaa. Mistä voisit ehkä luopua?”, Irina kysyy lempeästi välispiikeissään. Voisiko ylimääräisen makkarapaketin jättää hyllyyn. Niin, voisiko?

 

Tunnelman voima on toiveikkuuden voimaa

 

Työryhmän keskinäinen tunnelma ja huumori paljastuvat välispiikeissä, nauru antaa yleisölle juuri sopivasti lisää virtaa. Vakavat faktat tarvitsevat vastapainoa ja rentoutta huumorista, jottei yleisö uuvu. Sama toiveikas tunnelma jatkuu koululaisten videoissa ja terveisissä: kiitos kun istutatte puita, planeetta tarvitsee apuanne. Ennenäkemätön ja viimeisen päälle mietitty elämyskonsepti on tapahtumana aivan omaa luokkaansa, ja juuri sen tunnelma tekee tästä yhden tulevan vuoden parhaimmista konserttikiertueista.

 

Ilta herättää ajattelemaan laajemminkin omaa elämää: miten elän, kenen kanssa, mihin annan aikaani? Ahnehdinko jotain liikaa? Irina ei ole somessa muuta kuin artistisivun muodossa, eikä hän viihdy julkisuudessa. Se laittaa pohtimaan omiakin arvoja: pitääkö kaiken olla kaupan? Konsertti loppuu samoihin tuulessa huojuviin koivukaunottariin, kuin millä ilta alkoi. Jos metsä osaisi laulaa, olisi sillä Irinan ääni. Kiitos Irina, olet tehnyt suuren työn joka kasvattaa puita ja viisautta, vielä pitkään tämänkin illan jälkeen. 

 

On tullut aika palata kotiin. 

Jospa avaisin oven suurempaan maailmaan, omalle takapihalle.

 

Marjo Rantanen

Kirjoittaja on tunnelmamuotoilun pioneeri, tietokirjailija ja Vuoden puhuja 2019.

 

Kirja: Irina Björklund, Janne Haavisto & Yann Chapus. Haikuja ihmiskunnalle, Viisas Elämä, 2022.